Tänä aamuna ulko-ovella odotti syysmyrsky. Märkä tuuli sotki hiukset ja converset imaisivat nilkkoihin asti kylmää vettä.
Mutta minä en lannistunut. Marssin pää pystyssä myrskyn läpi, sillä korvissani pauhasi Michael Monroen single ”78”. Heltymätön rock asetti sateen omiin uomiinsa. Mieleni täyttyi taistelutahdosta.
Bussissa haisi ja oli täyttä. Edessäni seisova nainen astui korollaan varpailleni ja likisti läpimärän sateenvarjonsa reiteeni. Tuskin huomasin tätä, sillä korvanapeissa Chisu neuvoi pullottamaan kyyneleet.
Radio pelasti aamuni taas.
Radiolle on jo pitkään luettu madonlukuja: siitä piti tulla museokamaa. Internetin ja älypuhelinten piti viedä pohja koko radiotoiminnalta. Sen ei ajateltu houkuttavan nuoria, vaan kuolevan pois yhdessä suurten ikäluokkien kanssa.
Nyt näyttääkin siltä, että nuoret, netti ja radio ovat löytäneet yhteisen sävelen. Tutkimuskeskus Finnpanelin kansallinen radiotutkimus (http://www.finnpanel.fi/tulokset/radio/krt/viimeisin/kanavaosuusikaryhma.html) osoittaa, että radiota kuuntelee päivittäin yli kolme ja puoli miljoonaa suomalaista. Nuorten kanavat tavoittavat melkoisen osan kohderyhmästään.
Sen sijaan, että verkko ja radio kilpailisivat, ne syövät toistensa kädestä. Radiokanavia voi kuunnella netistä ja niiden tarjontaan voi vaikuttaa äänestämällä mielimusiikkiaan. Älypuhelimet tuovat kuunteluvapautta, eivät rajoita sitä.
Aamun ruuhkabussissa ymmärrän, miksi kuulun radiota kuuntelevien suureen ryhmään. Sen kuin valitsen kanavan, josta pidän – sieltä tulee melko varmasti minua miellyttävää musiikkia.
Minun ei tarvitse nähdä vaivaa: ei imuroida musiikkia, valikoida sitä, järjestellä kappaleita, kyllästyä niihin. Joku muu tekee työn puolestani, ja minä voin keskittyä selviytymään hyisestä myrskystä.
Samuli Launonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti